Luonnonuskontoja yhdistää ajatus siitä, että ihminen on osa luonnon kiertokulkua ja hänen tulisi elää sopusoinnussa luonnon voimien ja esi-isien kanssa.

Luonnonuskonnoissa on paljon kieltoja, kiellot suojaavat vaaralta. Kiellot voivat koskea esim. vaarallisen asian sanomista, tekemistä tai koskettamista. Mitä käsitettä käytetään tällaisesta kiellosta.

Henkilö, jolla on paljon voimaa, on vaarallinen. Tällaista voimaa voi olla esim. toteemieläimen sulissa, hampaissa jne. Mitä käsitettä voimasta käytetään.

Mikä seuraavista ei ole luonnonuskonnoille yhteinen piirre

Luonnon elementeillä, kuten vedellä, tulella ja ilmalla, on omat jumaluutensa. Niiden lisäksi palvotaan suvun esi-isiä , joiden toivotaan syntyvän uudestaan sukuun.

Uskonnollinen perinne siirtyy luonnonuskonnoissa sukupolvelta toiselle.

Yhteisön parissa kulkeva pyhä kertomus on nimeltään

Yksilö liittyy yhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi

Luonnonuskontojen kannattajat uskovat, että erilaisiin paikkoihin ja esineisiin liittyy henkiä. Ihminen on riippuvainen hengistä. Siksi henkiä ei saa suututtaa. Tämä ajattelutapa on nimeltään

Suomalaisessa muinaisuskossa maanviljelijät palvoivat ilman ja ukkosen jumalaa eli

Muinaisuomalaiset palvoivat tuulen, sään ja ilman jumalaa, jota kutsuttiin

Pyhät lehdot eli hiidet (yksikkömuodossa hiisi) olivat kylän asukkaiden yhteisiä uhripaikkoja. Ne oli pyhitetty

Suomalaiseen muinaisuskoon kuului vuodenkiertoon ja viljelyyn liittyviä juhlia, joista tärkein oli kekri. Milloin kekriä eli sadonkorjuun juhlaa vietettiin?