on näkemys, jonka mukaan unet ovat uhkaavien tilanteiden harjoittelua

on näkemys, jonka mukaan prosessoimme unessa elämämme emotionaalisesti kuormittavia asioita.

on näkemys, jonka mukaan unet ovat oppimista tukevien prosessien jatkoa muuntuneen tietoisuuden tilassa

on näkemys, jonka mukaan aivoissa tapahtuu unen aikana spontaania aktivoitumista, minkä perusteella ihminen nähdessään unta satunnaisesti yhdistelee säilömuistin sisältöjä.

Ulkoiseen ärsykkeeseen liittyvä kehollinen tuntemus, joskus puhutaan myös viskeraalisuudesta

Tunneteoreettinen käsite, jota käytetään ennen kaikkea selittämään tunteen sosiaalista rakentumista

Tunnekokemukseen liittyvä kehollinen aistimus tai tuntemus, esimerkiksi tuskan tunne, nälän tunne tai kylmyyden tunne.

Tunneälyyn liittyvä käsite, jonka mukaan hyvinvoinnin edistäminen edellyttää kykyä katsoa sisään päin

Mielenterveyden häiriö, jossa psyykkinen oire muuntuu ruumiilliseksi oireeksi. Oire on aistitoiminnan tai tahdonalaisen liikkumisen häiriö, esimerkiksi sokeutuminen, halvaantuminen tai äänen menettäminen. Oireelle ei kuitenkaan löydetä ruumiillista, hermostoon toimintaan liittyvää syytä.

Keskivaikea mielenterveyden häiriö, johon liittyy persoonallisuuden eriytymättömyyttä ja turvautumista kehittymättömiin puolustuskeinoihin, kuten kieltämiseen.

Vaikeusasteeltaan lievä mielenterveyden häiriö, johon liittyy tavallista enemmän itsetunto-ongelmia, sosiaalista epävarmuutta ja kielteisiä tunnekokemuksia, joilta yksilö suojautuu käyttäen vain lievästi todellisuutta vääristäviä puolustuskeinoja.

Vakava mielenterveyden häiriö, johon liittyy ajoittain todellisuuden vääristynyttä kokemista ja tunne-elämän latistumista. Häiriöön voi olla geneettinen alttius.

Vaikeusasteeltaan erittäin vakava mielenterveyden häiriö, johon liittyy harhaluuloja, harha-aistimuksia, tunne-elämän ailahtelua, ruokahaluttomuutta ja unettomuutta.

tarkoittaa aiempiin tärkeisiin ihmissuhteisiin liittyvien tunteiden tiedostamatonta siirtämistä toiseen henkilöön, kuten psykoterapiassa psykoterapeuttiin.

Vakava, mutta ohimenevä psyykkinen häiriötila, jossa yksilö hetkellisesti menettää kosketuksen todellisuuteen eikä havaitse ympäristöä tai itseään realistisesti.

Voimakkaista peloista ja kauhusta, kuten onnettomuuksista ja väkivallanteoista, aiheutuva tila, jolle on tyypillistä esimerkiksi unettomuus, keskittymiskyvyn puute ja autonomisen hermoston aktivoituminen.

Aivojen limbisen järjestelmän osa, joka liittyy tunnekokemuksiin yleensä, mutta erityisesti uhkaavien ärsykkeiden käsittelyyn.

Väliaivojen osa, joka säätelee hormonituotantoa. Mantelitumake aktivoi sympaattista hermostoa ja edesauttaa rentoutumista.

Aivojen osa, joka säätelee mm. välttämättömiä elintoimintoja, refleksejä sekä tuottaa kehollisia tuntemuksia.

Aivojen kuona-aineiden poistumisesta vastaava mekanismi.

on tärkein aivojen ja muun keskushermoston hermosolujen toimintaa jarruttava välittäjäaine. Dopamiinin välittämä viesti on luonteeltaan inhibitorinen eli vaimentava tai lamaava: se välittää hermosolulle käskyn vähentää toimintaa tai lopettaa toimintansa.

Dopamiini on keholle välttämätön yleishormoni. Se vaikuttaa kaikkiin soluihin ja sitä erittyy erityisesti kehon stressitilassa. Dopamiinin puute voi synnyttää vakavia oireita, mutta myös liika dopamiinin eritys on haitallista.

Keskiaivojen tuottama välittäjäaine. Dopamiini liittyy tahdonalaisten liikkeiden tuottamiseen, motivaatioon ja palkkioista oppimiseen. Dopamiinihermoratoja sijaitsee erityisesti tyvitumakkeissa.

Mielialan säätelyn lisäksi dopmamiini osallistuu lukuisiin fysiologisiin prosesseihin elimistössä, muun muassa unen, seksuaalitoimintojen, ruumiinlämmön, ruokahalun ja verenpaineen säätelyyn sekä kivun aistimiseen. 

Psykoterapeutin työn taustalla olevat käsitykset ihmisen mielestä, psyykkisten häiriöiden luonteesta ja niiden hoitamisesta.

Psykoterapiassa konfrontointi tarkoittaa sellaista terapeutin toimintaa, jossa terapeutti osoittaa asiakkaan käsityksissä ristiriitaisuuksia tai ongelmia tai muutoin kyseenalaistaa niitä.

on psykodynaamisen psykologian suuntaus, jossa lapsen kehitystä kuvataan erityisesti varhaisten ihmissuhteiden muodostumiseen liittyvien teemojen kautta.

on asioiden käsittelyä mielessä. Sen tavoitteena on mahdollisimman eheä ja mielekäs kokemus itsestä ja suhteesta toisiin ihmisiin.

Logoterapian perustana on oletus, että elämällä on aina tarkoitus. Näkemyksen mukaan ihminen tavoittelee elämäntarkoitusta, jonka voisi toiminnallaan toteuttaa tai jota voisi edistää (toiminnan tie ihmisten tai yhteisen hyvän puolesta)

Psykoterapian muoto, joka perustui alunperin behaviorismin piirissä kehitettyjen ehdollistumisoppimisen periaatteiden soveltamiseen mielenterveyden häiriöiden hoidossa.

on Sigmund Freudin kehittämä psyykkisten häiriöiden pitkäkestoinen ja intensiivinen hoitomuoto.

Logoterapian perusajatuksena on, että ajatukset ja tunteet liittyvät toisiinsa ja että muokkaamalla ajatuksia joustavampaan suuntaan saadaan aikaan muutosta myös tunnekokemuksessa. Terapiassa myös kokeillaan ja harjoitellaan uudenlaista käyttäytymistä ja toimintatapoja.

Nopeiden tunnereaktioiden jälkeen tulevat harkitummat ja analyyttisemmät tunnekokemukset.

ovat pääsääntöisesti tiedostamattomia tunteita, jotka ovat kaiken tunne-elämän kannalta merkittävässä roolissa mm. stressin ja tyytyväisyyden muodostumisessa.

ovat tunteita, joita ei lueta ns. perustunteisiin. Niillä ei ole vastaavaa universaalia ilmaisutapaa kulttuurista riippumatta.

ovat reaktioita toisiin, usein tiedostamattomiin tunteisiin (tyypillisesti esim. viha ja ärtymys ovat tällaisia).