Pohjois-Euroopassa protestanttisten kirkkokuntien vahva asema on kiistaton. Samalla alue on yksi maailman sekularisoitunein.

Kaikissa Pohjoismaissa noin 60-70% väestöstä on luterilaisia.

Protestanttisuus näkyy Pohjois-Euroopassa mm. ahkeruuden, yhteisvastuun ja lainkuuliaisuuden arvostamisena.

Isossa-Britanniassa noin puolet väestöstä on (a)   .

(a)   ovat enemmistönä esimerkiksi Kreikassa, Kyproksella, Venäjällä ja Ukrainassa.

Kommunismin kaudella monissa Itä-Euroopan valtioissa oli uskontovainoja, eivätkä kirkot voineet toimia. Joissakin Itä-Euroopan maissa kirkkojen kannattajamäärät ovat edelleen alhaisia.

Afrikassa kristittyjen määrä kasvaa voimakkaasti. Afrikka onkin yksi kristinuskon merkittävimmistä vaikutusalueista nyt ja tulevaisuudessa.

Kristittyjen suurinta kannatusaluetta on (a)   eteläpuoleinen alue. Afrikassa on perinteisten kirkkokuntien lisäksi paljon itsenäisiä karismaattisia kirkkoja.

Neljännes maailman kristityistä asuu Etelä- ja Väli-Amerikassa eli Latinalaisessa-Amerikassa. Siellä on eniten kristittyjä suhteessa koko väestöön. (a)   teologian mukaan kirkon on keskityttävä toimimaan yhteiskunnallisten ongelmien poistamiseksi. Perinteisesti vahva katolinen kirkko menettää eniten kannatustaan helluntailaisuudelle ja karismaattistyyppisille kristillisille ryhmille.

Kristillisyys ja erityisesti protestanttisuus on ollut Yhdysvalloissa arvostettua, sillä Euroopasta uskonvainoja paenneita pyhiinvaeltajaisiä pidetään koko kansakunnan perustajina.
(a)   liikkeellä on näkyvä rooli. Siinä arvostetaan mm. henkilökohtaista uskonratkaisua, perinteisiä perhearvoja ja evankelioimista. Liike vaikuttaa myös politiikassa.

Yhdysvalloissa kirkkokuntarajoja ylittää evankelikaalisuuden lisäksi karismaattisuus sekä erottelu liberaalien ja fundamentalistien välillä. Uuskarismaattiset, perinteisten kirkkokuntien ulkopuolella toimivat kristilliset ryhmät ovat aktiivisia.

Maahanmuuton myötä erityisesti latinokristittyjen määrä lisääntyy.

Yhdysvalloissa on uskonnonvapaus ja kirkko ja valtio on erotettu toisistaan.

Kristinusko syntyi Lähi-idässä. Sieltä se levisi jo ensimmäisinä vuosisatoina kauemmas Aasiaan lähetyssaarnaajien ja kauppiaiden välityksellä. Kaakkois-Aasiaan kristinusko levisi kolonialismin mukana 1500-luvulta lähtien.

Lähes kaikkialla Aasiassa kristityt ovat nykypäivänä vähemmistössä.

Vain (a)   kristinuskolla on poikkeuksellisen vahva asema: noin 90 prosenttia maan asukkaista kuuluu kristillisiin kirkkoihin.

Australiaan ja Oseaniaan kristinusko tuli eurooppalaisten valloittajien mukana. (a)   ovat liittäneet kristillisyyteen alkuperäisten uskontojensa tapoja. 

(a)   tarkoittaa kristittyjen ja kristillisten kirkkojen toimintaa, jolla tavoitellaan yhteyttä. Tavoitteena on lähentyä sekä saavuttaa yhteinen näkemys kirkkojen tehtävästä ja sanomasta. 

Kristityt osallistuvat myös uskontodialogiin toisten uskontojen kanssa. Tämä on tärkeää, jotta uskonnot voivat toimia yhdessä rauhan, ihmisoikeuksien ja kestävän kehityksen edistämiseksi.