Font size
WorksheetsLähteiden käyttö ja lähdeviitteet
Total questions: 12
Worksheet time: 6mins
Lähdeluetteloon merkitään
Kaikki luetut julkaisut lukuun ottamatta verkkojulkaisuja
Kaikki luetut julkaisut riippumatta julkaisumuodosta
Kaikki ne julkaisut ja muut tiedonlähteet, joihin tekstissä viitataan, riippumatta julkaisumuodosta
vain kaikki painetut julkaisut, joihin tekstissä viitataan
Oppikirjat ja johdantotason julkaisut
eivät sovi ensisijaisiksi lähteiksi.
sopivat ilman muuta lähteiksi, jos ne käsittelevät tutkimuksen aihetta.
sisältävät yleensä toistamiseen suodatettua tietoa eivätkä siksi sovi varsinaisiksi lähteiksi.
voivat johdattaa lähteiden pariin mutta eivät sovellu varsinaisiksi lähteiksi.
Lähdeviite on merkittävä
aina, kun referoi tai siteeraa toisen puhuttua tai kirjoitettua tekstiä.
vain silloin, kun käyttää lähteenä jonkun auktoriteetin tekemää tekstiä.
myös kyseisen alan yleiseen ja yhteiseen tietoon viitattaessa.
tekstin jokaiseen kappaleeseen, jossa on lähdetietoa.
Viitteen vaikutusala
voi olla usean kappaleen pituinen.
ei ulotu yli kappalerajan.
osoitetaan pisteellä.
on enintään yksi virke.
Esimerkki:
Tärkeää on myös se, että opettelet lähilukua. Lähiluvun harjoittelemiseen sopivat mainiosti lyhyet tekstit (Kakkuri-Knuuttila 2006, 132).
Pisteen paikka ilmaisee, että
kirjoittaja referoi löhdettä yhden virkkeen verran.
kirjoittaja siteeraa lähdettä yhden virkkeen verran.
kirjoittaja referoi lähdettä molempien virkkeiden verran.
kirjoitaja siteeraa lähdettä molempien virkkeiden verran.
Esimerkki:
Kirjallisuudessa mainitaan lähteiden suojiin kätkeytymisestä. Monesti kirjoittajan ääni (engl. writing voice) ei kuulu lainkaan. Kirjoittaja on antanut teksitssään täyden äänen ja vallan lähteidensä asiantuntijoille ja autktoriteeteille. (Uljas-Rautio 2010, 149.)
Esimerkin pisteet viitteen yhteydessä ilmaisevat, että kirjoittaja
referoi lähdettä viitettä edeltävän virkkeen, ei enempää.
siteeraa lähdettä ensimmäisen ja viimeisen virkkeen verran.
referoi lähdettä useamman kuin yhden virkkeen verran.
siteeraa lähdettä ensimmäisen virkkeen verran.
Sisältöpainotteinen viittaus on seuraavissa esimerkeissä (valitse ne, joissa on):
Kirjoittajan on luettava lähteitä ja myös omaa tekstiään. Lukemisen ja kirjoittamisen avulla akateeminen asiantuntija kehittää osaamistaan. (Luukka 20007, 13.)
Jokinen ja Juhila (2007, 109) esittävät, että kirjoiitaminen on toimintana sisältöjä tuottava ja muokkaava prosessi.
Hirsjörven ja Hurmeen (2001, 48) mukaan teemahaastattelu etenee keskeisten teemojen varassa.
Nykyään tiede kokonaisuutena nöhdöön itsekriittisenä prosessina, jossa tiede on itseään korjaava ja täydentävä (Aaltola 2018, 15 - 16).
Asiantuntijapainotteinen viittaustapa on esimerkeissä (valitse oikeat vaihtoehdot):
Timo Laineen (2008, 43) sanoin intuition avulla "nähdän" merkitysyhteyksiä.
Luonnostelu on koettelua. "Tieto syntyy tiedoksi koettelemalla", kuten Juha Varto (2002, 106) toteaa
Tutkija voi tehdö useita teoreettisia paikannuksia (vrt. Hautaniemi 2004).
Ongelmanratkaisumaista työskentelytapaa voidaan pitää yhtenä keskeisenä asiantuntijuuden tunnusmerkkinä. Asiantuntija prosessoi uusia asioita nimenomaan laatimalla ongelmia ratkaistavakseen. (Tynjälä 2002, 160.)
Verkkolähteeseenn (digitaaliseen lähteeseen) viitataan
http-osoitteella.
kirjoittajan nimellä, jos se on mainittu.
julkaisun otsikolla., jos kirjoittajan nimeä ei ole mainittu.
julkaisijayhteisön nimellä, jos kirjoittajan nimeä ei ole mainittu ja jos se on kätevintä.
Artikkeleista merkitään löhdeluetteloon
vain ensimmäisenä mainittu kirjoittaja.
kaikki kirjoittajat.
kokoomajulkaisun tiedot (toimittajat ja julkaisun nimi).
artikkelin nimi, julkaisun kustantajatiedot ja artikkelin sivut.
Mitkä seuraavista väitteistä pitävät paikkansa?
Lähdeluettelon tiedoilla ja viitteillä on oltava vastaavuus.
Saman tekijän samanvuotiset lähteet merkitään vuosiluvun jölkeisellä pienaakkosellla.
Oheislukemisto merkitään lähdeluetteloon.
Haastattelut eivät voi olla tiedonlähteinä vaan vain aineisiona.
Lähdeviitteet ja -luettelo
ovat mekaaninen merkintätapa, eivät muuta.
auttavat arvioimaan lähteiden laatua ja soveltuvuutta.
helpottavat tiedon löytämistä.
ovat osa tietellisen tekstin konventioita.
